Menetin rakkaan ihmisen, aivan äskettäin…. hän taisteli pitkään sairautta vastaan, pidempään kuin moni muu olisi edes jaksanut….Mutta lopulta hän hävisi taistelun.
Suru murtaa ihmisen, olen nähnyt sen läheisteni kasvoilla, peilikuvassa…Kyyneleet eivät tuo rakkaita takaisin, ne tarjoavat lohtua ja tietoa tuskasta josta jokainen yrittää toipua tavallaan…jotkut vain tuudittautuvat tuskan ja surun syleilyyn. Eivät toivu. Pitää pukeutua pian mustaan, suruhuntu saa peittää meidät alleen…..on aika surra.
loppusanat: aika parantaa haavat(entä haavat joita ei voi nähdä, ne jotka voi vain tuntea)
