En voi olla huomaamatta kuinka epätoivoisesti etsimme sykettä….milloin etsimme sitä omasta kehostamme ja milloin yön sydämmestä, vaarallisista tai jännittävista tilanteista, luonnosta… Me haluamme jatkuvasti löytää sykkeen sillä haluamme tietää olevamme elossa. Tarvitsemme aina todisteita, sillä ihmisen luonteeseen kuuluu kyseenalaistaminen.
Tänään lähden etsimään omaani…vaikka tiedän olevani elossa, sillä olen kuullut sydämmeni sykkeen…sillä se takoo tietään jatkuvasti ulos, pois paikoiltaan. Lähden keskelle sykettä, pimeään yöhön…yöelämään.
loppusanat: muista hengittää, olet vielä elossa
