Näin viime yönä monia unia….ja vaikka kuinka yritän niitä muistaa en pysty. Osa unista oli painajaisia, muistan vain että unet olivat värikkäitä, kekselijäitä, mielenkiintoisia, ihania ja myöskin outoja sekä pelottavia. Unissa kaikessa on järkeä, kuinka kummia asioita ne olisivatkaan. Olisin vain halunnut uneksia, en olisi halunnut herätä…Joskus unimaailma tuntuu paljon houkuttelevammalta kuin todellisuus…siksi joskus ikävin asia mitä voi tapahtua on herätä ja todeta; se olikin vain unta… Toisaalta olemme välillä kiitollisia siitä että olemme heränneet painajaisesta. Mutta entä jos todellinen painajainen onkin hereillä oleminen…
loppusanat: ”uneksi lapsi kultainen, sillä et tiedä minne sua viepi huominen”(sanotaan kun lakkaa näkemästä unia ei ole enää mielikuvitusta)
