Pari päivää sitten sain tiedon, joka oli romahduttaa maailmani…sen jonka tunsin. Tuntui etten voinut hengittää enää ja että sisukalujani survottaisiin tehosekoittimeen, ja sitten joku painoi ON-nappia. En osannut reagoida tilanteeseen, tärisin vain. Taas kerran kiitin tunnevammaisuuttani, sillä vaikka tieto sattuikin…en tunne samoin kuin muut. Halusin kiljua, itkeä, raivota, lähteä, jäädä…kaikkea samanaikaisesti. Mutta mitä teinkään, istuin turtana. Minut oli petetty, loukattu, haavoitettu...ja siinä minä istuin tuijotellen pimeään, etsien pakotietä. Olen vaan niin turta…
loppusanat: kun maailma loppuu, jäljelle jää vain pimeys…
+1